Lääninrovastin paastokirje 2021 - Toiselle tielle
Loppiaisen evankeliumissa seimelle ilmestyivät sen salaperäisimmät hahmot, jotka parhaiten tunnemme Itämaan tietäjinä. Evankelista Matteus kertoo vain tietäjien tulleen idästä, mutta vanha kristillinen traditio paikallistaa heidät nykyisen Irakin tietämille. Nämä kaldealaiset tähtien tutkijat tulivat paikalle poikkeuksellisen valoilmiön, Betlehemin tähden johdattamina. Vanhoja ennustuksia tulkittuaan he olivat varmoja siitä, että tähden ilmestyminen taivaalle merkitsi uuden aikakauden alkua ja poikkeuksellisen kuninkaan syntymää. Niinpä he suunnistivat kuningas Herodeksen hoviin.
On luonnollista etsiä kaikista mahtavinta sieltä, missä inhimillinen valta asuu. Tietäjät huomasivat kuitenkin hyvin pian, että valta ja loisto olivat vain kulisseja, jotka peittivät alleen vallanhimon, ahneuden ja pelon. Herodeksen mairitteleva puhe ja vieraanvaraisuus olivat todellisuudessa fake news. Todellinen maailma ja todellinen kunnia sen sijaan kätkeytyivät heikkouteen, köyhyyteen ja hauraan lapsen elämään. Tietäjät kuitenkin osasivat nähdä niiden takana piilevän Jumalan maailman. Kun he katsoivat lasta, he saattoivat nähdä Kristuksen katseessa taivaallisen kirkkauden. Loppiainen onkin oikeastaan huono nimitys juhlalle, josta alkaa kokonaan uusi matka. Läntisen tradition mukaan juhlaa onkin nimitetty myös epifaniaksi, idän traditiossa teofaniaksi eli Herran tai Jumalan ilmestymisen juhlaksi. Tähti oli johdattanut idän viisaat todellisen valon lähteelle. Lapsen näkemisen jälkeen tietäjien elämä ei palannut ennalleen. He eivät voineet enää matkata pimeyteen. Niinpä evankelista kertoo heidän matkanneen toista tietä takaisin omalle maalleen. Ei liene sattumaa, että yksi Lähi-Idän vanhimmista kristityistä kirkoista on juuri kaldealainen yhteisö.
Kristittyinä meidät on kutsuttu kulkemaan toista tietä. Mekin olemme nimittäin osallisia valosta oman kasteemme kautta. Sen merkiksi jokaisen kasteen yhteydessä sytytetään kastekynttilä ja lausutaan Kristuksen sanat. Minä olen maailman valo. Joka seuraa minua, ei kulje pimeässä, vaan hänellä on elämän valo (Joh.8: 12). Loppiainen ei ollutkaan loppu, vaan alku, sillä se johtaa seimeltä kohti ristin ja ylösnousemuksen pääsiäistä, jonka ytimessä oleva mysteeri on kristillisen uskomme sydän. Sitä ennen toinen tie vie kuitenkin meitä paastonaikaan, jonka tehtävä on valmistaa henkemme, sielumme ja ruumiimme kohtaamaan kuoleman ja ylösnousemuksen salaisuus. Salaisuus on mysteeri siinä mielessä, että se on järkemme ulottumattomissa. Sen voi kuitenkin ymmärtää katsomalla Kristuksen katseeseen, kuten Itämaan tietäjät tekivät. Profeetta Jesajan kirjasta voimme lukea, mihin tämä toinen tie kutsuu meitä: että vapautat syyttömät kahleista, irrotat ikeen hihnat ja vapautat sorretut, että murskaat kaikki ikeet, murrat leipää nälkäiselle, avaat kotisi kodittomalle, vaatetat alastoman, kun hänet näet, etkä karttele apua tarvitsevaa veljeäsi (Jes. 58: 6-7).
Ortodoksiteologi Alexander Schmemann kehottaa meitä ottamaan paastovaelluksellamme oppia alkuseurakunnan kristityistä: Missä ikinä he kulkivat, siellä Jumalan valtakunnan siemenet versoivat, usko syttyi, elämä kirkastui, mahdoton tuli mahdolliseksi. He olivat todistajia ja kun heiltä kysyttiin, mistä tämä valo loistaa, missä on tämän voiman lähde, he tiesivät, mitä vastata ja mihin johdattaa ihmiset.
Ronkaalan pappilassa laskiaistiistaina 2021
Kari Tiirola
Lääninrovasti
