Haapajärven seurakunta

Evankelis-luterilainen kirkko Oulun hiippakunta

Ronkaalan ikkunasta näkyy punaposkisia omenoita

 Sadonkorjuun aika.  Monenlaisin miettein kasvien maita katselemme.  Omenoiden säilöminen on alkanut; niiden sato näyttää kyllä lupaavalta.  Kurpitsalava tuottaa kylmistä huolimatta hyviä kesäkurpitsoita ja tomaatit ruukuissa ehtivät  kasvattaa jo monta tomaattia ennekuin säät ankarasti viilenivät.  Herukoista ei tänä vuonna ollut paljon huolta.  Räkätit veivät verkoista huolimatta ison osan punaisista marjoista mennessään.  Oppivat oveliksi aamu- ja iltahämärän kulkijoiksi.  Mustaherukat ovat puolestaan sen verran iäkkäitä, että on nuorennuksen ja uudistamisen aika.  Vadelmia on saatu pakasteen täytteeksi aimo annos. Kaikenlaisia yrttejä riittää mausteeksi ja silmäniloksikin.

Mukavahan kesällä on kerätä virtaa ja voimaa ahertamalla pihamaalla.  Tai istumalla laiturilla kissa vieressä onkimassa.  Uskollinen seuralainen se on.  Vielä nytkin syyssateiden jo vihmoessa aamu-uinnille menijää, se tulisi toiveikkaana mukaan.  Mutta eipä siellä laiturin päässä enää tarkene aamuisin istuskella. 

Syksyllä työn ajatukset kulkevat kuin uuden lukuvuoden aloituksessa.  Mitä tänä syksynä painotamme, mihin voimavaroja suuntaamme?  Lasten ehtoollinen oli jo keväällä päiväkerhojen hartausohjelman isona teemana.  Tänä syksynä jatkamme.  Rohkaisenkin teitä vanhempia juttelemaan lasten kanssa ehtoollisesta ennen kirkkoon tuloa.  Lasten ehtoollinen on ollut mahdollinen meidän kirkossamme jo vuodesta  1979. Kastettu lapsi, jolle on opetettu ehtoollisen merkitystä, saa osallistua Herran  pyhään ehtoolliseen yhdessä vanhempiensa tai muun hänen kristillisestä kasvatuksestaan huolehtivan konfirmoidun kirkonjäsenen kanssa.  On myös hyvä muistaa, ettei ehtoollisessa ole kyse ymmärtämisestä vaan osallisuudesta.  Ehtoollinen merkitsee juhlahetkeä, jossa Jeesus on meitä erityisen lähellä, siunaa meitä ja antaa syntimme anteeksi.  Niin yksinkertainen on ehtoollinen.  Ja kun lapsi on valmis sen vastaanottamaan, älkäämme me aikuiset estäkö vaan sallikaamme heidän tulla.

Siunattua syksyä

Kaija

 

< takaisin | ^ alkuun